8-vuotias tyttö murhattiin Helsingissä
8-vuotias tyttö murhattiin isän ja äitipuolen toimesta Helsingissä tänä vuonna.
Aamuni meni pilalle teonkuvauksen takia. Olen tapauksesta jo lukenut eri palstoilta, mutta nyt tuli virallista tietoa mitä on tapahtunut.
Minulla herää valtavasti kysymyksiä.
Onko noilla tekijöillä enää ihmisarvoa? Minkälaisen kohtelun he ansaitsisivat? Kostaako joku? Kykenekö vankila henkilökunta suojelemaan tekijöitä, vai "haluavatko" edes?
Ihmisissä on jotain sellaista pahuutta jota en osaa edes kuvailla.
En ole herkkä ihminen, mutta tämä uutinen sai kyyneleet tulemaan silmiini..
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllä nämä pitää lukita jonnekin hyvin hyvin pitkäksi aikaa. Mieluusti vielä niin, että eivät pääse opettamaan muita vankeja - vankila on huonosti organisoitu, kun rikollisten ihmissuhteet rakentuvat toisiin rikollisiin.
Aivan kamalaa. Toivon, että tuollaiset ihmiset lukitaan jonnekin vankilan syövereihin eikä heitä päästetä koskaan ulos. Kuinka joku voi tehdä noin lapselle? Tai yhtään kenellekään?
Minulle herää kysymys pitääkö tuollaista teon kuvausta edes laittaa julkisuuteen, varsinkin kun vielä tuomio on edelleen auki, juttu käsittelemättä.
NO MIKSI EI???? Heräskö joku suojeluvaisto "rakastavia" vanhempia kohtaan?
Käsittämätön teko. Aivan käsittämätön. Ymmärrys ei riitä edes käsittämään näiden ihmisten pahuuden määrää.
Elisan toimari sai nimensä lehtiin saatuaan sakot ylinopeudesta. Nykäsen Matti on aina lööpeissä tehtyään rikoksen mutta murhaajien nimiähän ei saa julkistaa murhattuaan oman lapsensa.
Nimet esille ja taustat julkisiksi!
Oikeuskäsittely on vielä kesken; tuomiota ei ole julistettu.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ei ole lakia olla julkistamatta nimiä. Kummasti esim. Nykäsen Matti oli lehdissä aina tehtyään rikoksen ja odotellessaan asian käsittelyä.
Kalevi,niin mitä sitten? Teko on tehty, tekijät selvillä, thats it.
Syytetyille tehdään mielentilatutkimus, jolla on merkitystä lopputuloksen kannalta: joko vankila tai hoitolaitos.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Niin mitä sitten? En ymmärrä pointtiasi? Teko ja tekijät on selvillä. Sinänsä ihan sama minkä tuomion saavat, se on jokatapauksessa suomalaisen oikeusjärjestelmän tuntien riittämätön.
Terve Tapani,
Vaikka olisikin selvillä, sinun mielestä, niin vasta oikeus antaa tuomion. Teko voi olla vaikka kuinka raaka ja epäinhimillinen, mutta syytetyillä/tuoinituilla on ja pitää olla ihmisoikeudet, vaikka olisivat ne riistäneet joiltakin, jopa pikku lapsilta.
Meillä on oikeusvaltio, joka takaa syytetyille, oikeudenmukaisen prosessin. Tämä sama oikeusvaltio-periaate suojelee myös sinua ja minua viranomaisten ja jopa lynkkaavan kansanjoukon mielivallalta.
Usein vedotaan siihen, että mitäs jos oma lapsesi olisi raiskattu/tapettu/murhattu? Minä estiän, että mitäs jos syytetty olisi sinun oma lapsesi, siis aikuisena? Etkö silloin haulaisi että hänelle taataan oikeudenmukainen prosessi ja tuomio?
-Rauhaa
Dennis, niinhän minä sanoinkin että antaa. Mutta joka tapauksessa se on riittämätön.
Onko muutosehdotuksia?
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kämäräinen, on. Seksuaali rikollisten tuomiot kovemmiksi. Ei mahdollisuutta ehdollisiin vankeustuomioihin. "Elinkautisen vankeurangaistuksen" keskimääräinen vapautumis aika 20-25 vuoden tasolle.
http://ruoska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103540-onko...
http://ruoska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/104895-pedo...
En ota kantaa minimipuoleen, koska murhan rangaistusmaksimi käytännössä tuntuu tässä tapauksessa olevan se kaihertava seikka. Britanniassa tuomioistuin rangaistusta määrätessään ottaa kantaa siihen, missä vaiheessa tuomitulla on oikeus hakea ehdonalaiseen pääsyä (meillähän tuo toteutuu jälkikäteisesti vangin hakiessa ehdonalaiseen pääsyä). Eli mitä iljettävämpi teko, sitä kauemmin on istuttava ennen ehdonalaisen mahdollisuutta.
http://www.cps.gov.uk/legal/s_to_u/sentencing_-_ma...
Ei tuo minusta ensivilkaisulla meikäläiseen systeemiin sopimattomalta kuulosta.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tuollaiset teot ovat kuolemanrangaistuksen arvoisia.
Kuolemanrangaistus käyttöön. Ei tässä muutakaan mahdollisuutta ole.
Lastensuojelu antoi isälle ja tämän uudelle naisystävälle vielä yhden mahdollisuuden yrittää vanhemmuutta. Ei ole sitten mahdollisuutta yrittää enää. Traagista.
Kohta päästään todistamaan jälleen oikeusvaltiomme oikeustajua. Tuskinpa saavat ainakaan kovempaa tuomiota kuin mitä esim. piratismista saa. Eiköhän vaikka vuosi ehdollista ja 20 päiväsakkoa riitä. Paitsi jos tekijä oli poliisi, niin päiväsakot ovat tarpeeksi.
Tässä ei vielä ole tuomioita jaettu, mutta oletettavasti elinkautinen räpsähtää, josta nämä kiltit kullannuput selviävät kymmenellä vuodella ja ovat taas täällä yhteiskunnassa meitä ilahduttamassa. Kun vertaa Arto Merisalon tuomioon: 6 vuotta velallisen epärehellisyydestä, niin alkaa kyllä usko mennä koko oikeusjärjestelmään. Merisalo tietääkseni ei ole ketään lyönyt, uhkaillut, satuttanut, tappanut, kiristänyt - saatika murhannut. Hän on vain rahan kanssa puliveivannut ja istuu kuusi vuotta!
Koska lakeja on hankala muuttaa ja järjestelmä on hidas, niin silti pystyy toimimaan kuten Valjakkalan kohdalla toimittiin. Pääsi ulos vasta noin 20 vuoden istumisen jälkeen. Eli kun kymmenen vuoden jälkeen saa alkaa anoa armoa, niin pitäisi hyvin tarkkaan miettiä mahdollisia seuraamuksia. Tämän tyyppiset ihmiset eivät koskaan opi eivätkä muutu.
Mistä helkkarista tuo kymmenen vuotta on kotoisin? Ainoa lain sallima rangaistus syyntakeisesti tehdystä murhasta on elinkautinen vankeus. Ehdonalaista vapautumista voi aikuinen ruveta hakemaan aikaisintaan 12 vuoden istumisen jälkeen. Mikään ei pakota oikeuslaitosta sitä myöntämään.
Todella puistattavaa. Toivon että tekijät saavat kovan rangaistuksen.
Lastensuojelun tekemiset pitää myös selvittää, mitä on tehty, ja miksi on päädytty antamaan jo aiemmin havaitun lapsen kaltoinkohtelun jatkua.
Useasti olen saanut lukea tapauksista, joissa lastensuojelu on toiminut huostaanottaen jo epäilyjen perusteella. Oliko nyt lasta itseään kuultu lastensuojelun taholta, vai vainko kiduttajavanhempia on kuultu?
Pöyristyttävää millaisia ihmisiä voi olla olemassa, ja vapaalla jalalla.
En todellakaan voi ymmärtää tällaisia olioita. Jos heillä on tuollainen mielensairaus, heidät olisi pitänyt sulkea mielisairaalaan aika päiviä sitten.
En varmaankaan ole ainoa äiti/isoäiti, jonka viha on niin suuri, että sanat eivät riitä.
Minun olisi kai syytää pyytää anteeksi sitä, että reagoin näin tunteenomaisesti, mutta tässä tilanteessa koen sen pakkona.
Ja näille siis joku kymmenen vuotta mukavaa vankilaelämää. Sotii inhimillisyyttä vastaan!
Yksikin kuollut lapsi on liikaa. Yksikin pahoinpidelty lapsi on liikaa. Yksikin raiskattu tai insestin uhrina ollut lapsi on liikaa…Niin, fb:ssä näin tämän iltapäivälehden verkkosivujen otsikon, kun se oli jaettu. Yleensä pyrin välttämään lukemista, tai ainakin yksityiskohtia tällaisissa asioissa, koska voin sen jälkeen aivan äärettömän huonosti. Tällä kertaa luin ja ajattelin: pakko kirjoittaa. Onneksi täällä ihmiset ovat jo ottaneet asian esille ja jakaneet mielipiteitä.
Käsittämätön tunnepurkaus, mieletön raivon tunne, valtaisa hämmennys ja täydellinen voimattomuuden tunne. Tämä teko kuuluu taas siihen ryhmään, mihin lukemattomat muutkin tapaukset, jotka ylipäätänsä tulevat tietoomme. Läheisten, naapureiden, viranomaisten, ystävien, vieraiden, ja päätyvät mediaan. Mitä tapahtuu niissä kodeissa, niiden ovien sisällä, joiden taakse kukaan ei näe, ei kuule…ei välitä…eikä lapsi uskalla ja osaa pyytää apua.
Olen toista tuntia voinut äärettömän huonosti tämän tapauksen lukemisen johdosta. Niin kuin todella moni muukin.
Mikä tässä hyvinvointivaltiossamme on niin pielessä? Miten päättäjät eivät ymmärrä muuttaa asioita siten, kuin pitäisi, tehdä valintoja paremmin? Rahan käytön pohdintaa: Guggenheim vai lastensuojelu? Urheiluhalli vai turvakodit? Puisto vai mielenterveysapu? Silta vai ennalta ehkäisevä perhetyö? Tässä puheenvuorossani otan kantaa vain tähän yhteen täysin retuperällä olevaan toimintoon: liian vähäiset resurssit sosiaali- ja terveydenhoitopuolella, lastensuojelun näkökulmasta. On monia muitakin ryhmiä, jotka on hoidettu valtiomme ja kuntiemme osalta liian vähäisin varoin ja resurssein, mutta niitä en käsittele nyt tässä. Lisäksi: järjestelmät ja yhteistyökyvyttömyys eri toimijoiden kesken. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, että järjestelmä ei tule toimintaa. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, kun resurssit ovat alimitoitettu asiakkaisiin nähden. NIIN ASIAKKAAT. Asiakkaita ovat ne suomalaiset ihmiset, jotka apua jaksavat hakea ja sitä saavat. Entä ne asiakkaat, jotka eivät enää jaksa?
Ongelmat eivät muutu. Ongelmat lisääntyvät. Numerot kasvavat. Numerot alkavat varmaankin päättäjistä näyttämään sellaiselta massalta, ettei kohta enää voida tehdä mitään muuta kuin todeta: xxxx –kpl on nyt sitten työttömänä, xxxx –kpl on nyt sitten syrjäytyneitä, xxxx –kpl on raiskattu tänä vuonna…listaa en jatka, jokainen tietää, mistä on kyse.
Missä on yksilö?
Missä on ihminen?
Missä on tunne ja järki?
Koetetaan kaikki omalta osaltamme auttaa lähimmäisiä. Koetetaan vaikuttaa päättäjiin siten, että he ymmärtäisivät tehdä parempia päätöksiä. Kyse on ihmisistä, meidän lapsista, nuorista, joissa on tulevaisuus.
Totta kai, Nina,
joka sanasi on totta.
Mutta: minä kysyn: onko meillä toimintamalleja, joilla erotamme muusta väestöstä poikkeavat?
Nykyään on muotia todeta, että yhteiskunta on sairas.
Mutta se ei ole totta.
Meillä on sairaita yksilöitä, mutta tämä nyky-ymmärtämys kieltää sen.
Sekopäitä ei saa sanoa sekopäiksi. He ovat ehkä " hoitoa kaipaavia sosiaalipotilaita".
Ja tässä on seuraus!
Mutta eräs kysymys: eikö edes koulussa havaittu mitään poikkeavaa?
Kaiketi lapsi oirehti jotenkin.
Jotenkin minulla on se tunne, että tämä lapsi parka jäi ihan yksin.
Ja sitä en ymmärrä: missä olivat silmät ja korvat?
En tunne huostaanoton henkilöitä, mutta totisesti: haluaisin keskustella heidän kanssaan, jos tilaisuus avautuisi.
Olisi montakin kysymystä.
Täällä monella on näköjään sama tunne kuin itsellä. Voimaton raivo, suru, hämmennys ja jne. Onneksi se lohduttaa itseä että suurin osa ihmisistä ei kykyne ymmärtämään tuollaista pahuutta.
Ja hetkeks kun asetuin toisen vanhemman asemmaan, eli että tuo olis oma lapseni. sain ajatuksia joita en ääneen viitsi sanoa.
Ainakin omalta osaltani voin kouluterveydenhuollosta todeta (tyttäret 16- ja 18-v), että joka kerta, kun heillä on jokin vaiva, olen kehottanut menemään koulun terveyshoitajalle. Vastaus on aina sama: ei se ole koskaan paikalla. Ei sinne pääse...eli riippuu varmasti koulusta, mutta tässä tapauksessa on kyseessä kaksi eri koulua...ei siis resursseja, eikä tytöilläni edes uskoa, että hoitoa saa. Kuka sitten äärimmäisen kammottavassa ja pelottavassa tilanteessa oleva uskaltaisi olettaakaan saavansa apua tai edes kysyä sitä?
Se, mikä järkyttävän pahaa oloani pahensi, oli juuri nuo taustojen lukemiset: tyttö oli jo 8 ja kokenut siihen mennessä vuosikaudet, ties mitä...siis...ties mitä...se tekee niiiiin pahaa...
Ymmärrän, Nina, mutta tämä surmattu lapsi-parka kaiketi kävi myös koulua.
Missä olivat opettajan silmät?
Missä olivat lastenhuollon aivot?
Tätä tragediaa ei saa jättää pelkäksi sattumaksi.
Tämä on tutkittava yksityiskohtia myöten.
Nämä hirviöt on läpivalaistava ja siinä hienovaraisuus on heitettävä romukoppaan.
""Onko noilla tekijöillä enää ihmisarvoa? Minkälaisen kohtelun he ansaitsisivat?""
Näin Tapani. Tekijöillä on sellaista pahuutta ja sadismia, joka tuntuu aivan käsittämättömältä kun vielä on kysymys pienen tytön omasta isästä.
Siltikin enemmän ihmettelen sosiaaliviranomaisten välinpitämättömyyttä lapsen kohdalla, josta naapurit ja koulu ovat jo aikaisemmin valittaneet, eikä tyttö olisi edes halunnut mennä isälle. Eikö 8-vuotiaan lapsen omaa tahtoa olisi pitänyt noudattaa, jos hän mielummin olisi jäänyt lastenkotiin? Eikö lukuisat valitukset aikaisemmasta huonosta kohtelusta merkannut viranomaisille mitään?
Puhuiko edes kukaan lapsen kanssa kasvotusten? Kysyikö kukaan heistä miksi lapsella oli mustelmia kasvoissaan ja miksi häneltä oli hävinnyt isoja tukkoja hiuksia? Eikö lasta oteta huostaan hänen oman turvallisuutensa vuoksi? Eikö henkilökohtaisella haastattelulla ja hänen omalla mielipiteellään pitäisi olla suuri merkitys päätökseen?
Lapsi yleensä on hyvin solidaarinen vanhemmilleen, eikä edes helpolla kerro pahoinpitelystä, joten "rivien välistä lukua" tarvitaan ja siihen riittää lämmin empaattinen ihminen. Missä he olivat?
Toimitaanko meillä toisin? Lukuisten virkailijoiden yhteinen palaveri, jossa papereista luetaan faktat ja todetaan kuinka tärkeää on lapselle luoda hyvä isäsuhde, välittämättä lukuisista valituksista.
Olen vihainen ja pettynyt viranomaisten toimintaan, vaikka tiedostankin työn vaikeuden. Toivon mukaan tästä myös opittiin jotain tärkeää, jotta pieni tyttö ei kuollut turhaan? Lapsen oma ääni pitää kuulua - se on tärkein opetus!
Tapani ja kaikki muut kommentoijat, kehitysmaissa lapsia annetaan pois. Suomessa moni aikuinen haluaisi adoptoida, mutta se prosessi on hankala ja maksaa paljon.
Tuolle lapselle olisin voinut tarjota huolenpitoa. Tänään radiossa sanotiin, että yli 40 lasta on kuollut perhesurmissa. Käsittämätöntä!
Niin, pointti tässä koko mädässä, anteeksi kielenkäyttöni, olen edelleen niin järkyttynyt, systeemissä on se, että aikuisilla on oikeuksia, lapsilla ei. Ei syntymättömillä lapsilla, jotka vaurioituvat osin äidin päihteiden käytön suhteen (ei ole pakkohoitoa), lopullisesti, ei syntyneillä vauvoilla ja pienillä lapsilla, joita neuvolat/lastensuojelu tavoita (vanhempien mielenterveys/päihdeongelmat) tai resurssit, edelleen, ovat niukat, ei lapsilla, jotka käyvät koulua, ja kuten ylempänä olevan henkilö totesikin, ovat lojaaleja vanhempiaan, pelkäävät usein, koska heitä on pahoinpitelijänsä seurauksena uhkailtu ja kiristetty, kielletty kertomasta, ei nuorilla, joilta puuttuu lähellä olevat tukihenkilöt: ennen oli mummit ja kummit lähellä, suku auttoi, autettiin tuttuja ja vieraita...On monia syitä, joista johtuen lapsemme, nuoremme voivat huonosti ja syrjäytyvät helpommin...Puhumattakaan monesta muusta syystä.
On toki syytä olla kiitollinen niille vapaaehtoistyöntekijöille, järjestöille ja seuroille sekä henkilöille, jotka tekevät auttavaa työtä, joita ei usein kuunnella tai eivät saa tukea tai rahaa, tai lupia pitää esim. nuorisotiloja, syystä tai toisesta: järjestelmiemme jäykkyys...
Molempia listoja voisi jatkaa...hyvässä ja pahassa...
Kuten yllä todettiin, toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun järjestelmä pettää, viimeinen kerta, kun apu ei tule, kun sitä tarvitaan, viimeinen kerta, kun mikään ei toimi. Jotta tämäkään kammottava kohtalo ei toistu ja asioita oikeasti aletaan muuttamaan.
"" - olen edelleen niin järkyttynyt, systeemissä on se, että aikuisilla on oikeuksia, lapsilla ei.""
Ymmärrän hyvin tunteesi Nina, koska myös minulla meni koko ilta ja huonosti nukuttu yö vielä päälle kun pohdin tuon pikkuisen tytön julmaa kohtaloa.
Jotain meidän huoltorenkaassamme on pahasti vinossa johon pitäisi löytää parempia keinoja. Ei siihen lisäkoulutus ja henkilökunnan voimavarojen kasvattaminen yksin riitä.
Ympäristön, niin koulun, suvun kuin myös naapureiden aktiivisempi huomio ja välittäminen läheisistä kanssakulkioista pitäisi tulla kansalaisvelvollisuudeksi. Suomessa ihmiset ovat myös liian arkoja puuttumaan naapurien asioihin, vaikka hätä olisi kuinka suuri. Pitäisi ottaa riski leimautua toisten asioihin puuttujana, jotta edes osa näin karmeista rikoksista voitaisiin estää.
Minua ei enää hämmästytä ihmisen julmuus. Historia on täynnä näitä Suomi 1918, Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Jugoslavian sodat, Libya, Syyria... Tai Jammu-setä, Breivik ja lukematon määrä muita.
Blogistin kysymyksiin toteaisin, ettei isällä tai äitipuolella olisi kovinkaan auvoista tulevaisuutta vankilan avo-osastolla. Eli heidät tulee pitää eristyksissä lopun ikänsä oman turvallisuutensa takia. Heidän teoilleen ei löydy ymmärtäjiä.
Mutta, mutta... MInua hämmästyttää lastenSUOJELUviranomaisten toiminta. Miten on mahdollista, että lapsen tahdon vastaisesti 8-vuotias palautettiin isänsä ja äitipuolensa kidutettavaksi. Selitykset eivät taida kelvata kenellekään.
Viranomaiset tekevät työtään virkavastuulla. Jos työ ei kiinnosta ollaan väärällä alalla. Jos ei löydy perusteita viranomaisten tekemälle päätökselle palauttaa lapsi sadistiselle isälleen, niin palautuspäätöksen tehneelle virkamies tulisi pahimmillaan (parhaimmillaan) asettaa syytteeseen jopa avunannosta murhaan.
En tiedä... Mikseivät viranomaiset tälläkertaa reagoineet, toisaalta joskus reagoivat liiankin kanssa.... En tiedä... Nää on vaikeita juttuja... yli- tai aliregointi...
Tämä on kummallinen maa. Halutaan lisää suvaitsevaisuutta. Kuria halutaan väheisemmäksi. Kukaan ei saa sanoa kenellekään mistään asiasta vaan kaikkien pitää saada tehdä mitä haluaa.
Sitten kun tulee ikäviä uutisia, ollaan kirkumassa kuolemanrangaistusten perään.
Tapani, tässä kohtaa ei ole enää sanoja. Ei sanoja. Olen aina vihannut ihmisiä jotka sulkee silmänsä pahuudelta ja nyt tekee mieli sulkea itsekin silmänsä, niin käsittämätön, niin julma, on Eerikan elämä loppumetreillään ollut.
Toivon ettei kukaan suojele isää tai äitipuolta. Toivon että he heräävät jonain aamuna näkemään ja kokemaan sen pelon mitä ovat pienen ihmisen elämään kylväneet.
Toivon ettei heitä ikinä armahdeta tuskalta ja kivulta jonka toivon heitä vielä odottavan.
Olen tässä kohtaa pahempi kuin pyövelilauma konsanaan. Toivon, että myös he jotka ovat Eerikan kanssa toimineet tuntevat ikuisesti omatunnon tuskat. Eerikaa emme voi enää auttaa.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 39 kommenttia